Töissä Euroopan unionissa

Euroopan unionin toimielimissä työskentelee laskentatavasta riippuen noin 33 000 virkamiestä. Suomalaisia heistä on yhteensä noin 1100. Kysyimme heistä muutamilta, miltä unioni näyttää työntekijän näkökulmasta.

 

Arttu Mäkipää ja Michele Casagrande: Parlamenttiin vai komissioon?

 

1. Aloititte kolme vuotta sitten EU-töissä. Voittaako arki alkuinnon?

 

Arttu: Kyllä. Alussa on tietenkin innostunut, mutta samalla on todella paljon opittavaa. Alku meni proseduureja opetellessa. Se oli jännittävää, mutta arki on miellyttävämpää. Kokemuksen kautta nimittäin saa lisää vastuuta, työt tulevat vaihtelevammiksi ja ymmärryksen kautta työ on sisällöllisempää.

 

Michele: Ilman muuta. Alkuun ei ole mitään pehmeää laskua. Heti oletetaan, että osaa asiansa. Näin ollen alku on jännittävä tulikoe. Nyt on rennompaa, toinen vuosi on ensimmäistä selvästi hauskempi.

 

2. Riittääkö työpaikallanne haasteita tulevaisuuteen?

 

Michele: Komissiossa edetään tyypillisesti joko omalla pääosastolla tai liikkumalla sopivasti pääosastolta toiselle. Eteneminen vie aikansa. Vanhempana virkamiehenä voi kuitenkin vaikuttaa enemmän oman työnsä sisältöön, millä on keskeinen merkitys työssä viihtymisen ja urakehityksen kannalta.

 

Arttu: Se hieno puoli tässä paikassa on, ettei jämähtämistä tarvitse pelätä. Itse kukin voi olla aika varma, ettei 5v päästä ole enää samoissa tehtävissä. Mahdollisuuksia riittää oman pääosaston lisäksi muissakin ja jopa naapuri-instituutioissa.

 

3. Toinen teistä on komission, toinen Euroopan parlamentin palveluksessa. Kumpi on parempi?

 

Michele: Ei tässä paremmuudesta ole kyse, komissio vain sattui tarjoamaan paikkaa minulle ensin. Se etu tässä kyllä on, että teen töitä kilpailupolitiikan parissa. Siinä komissiolla on aitoa valtaa ja työn jälki näkyy Euroopan talouselämässä. Komission varjopuolena on, että välillä sen koko tuntuu vaikeasti hallittavalta. Tässä suhteessa parlamentilla on etulyöntiasema työpaikkana.

 

Arttu: Parlamentissa oman työn mandaatti tulee viime kädessä valiokunnilta eli mepeiltä, mikä tekee talosta hallinnollisesti erittäin joustavan. Täällä saa askarrella hyvin monen eri asian parissa. Jos haluaa erikoistua, komissio on parempi valinta.

 

Michele: Parlamentissa touhu on luonteeltaan poliittisempaa, mikä voi katsantokannasta riippuen olla sekä hyvä että huono asia.

 

4. Miksi virkamieheksi EU:hun?

 

Michele: Tänne vaan, jos mielii julkiselle puolelle ja haluaa mielenkiintoisen ja haastavan työn sellaisten asioiden parissa, jotka eivät ole ulottuvilla kotimaassa. Edutkin ovat kohtuulliset.

 

Arttu: Työ on antoisaa. Täällä oman käsialan yhteys poliittiseen käytäntöön on läheinen ja täällä saa seurata kansainvälistä poliittista päätöksentekoa eturivistä.

 

---

 

Tiina Lohikko: Kääntäminen on kielimuurin murtamista

 

1. Mikä on nykyinen tehtäväsi ja miten päädyit siihen?

 

Päädyin nykyiseen tehtävääni, komission käännöspääosaston suomen osaston käännösyksikön päälliköksi, pitkän kääntäjän uran jatkoksi. Ura alkoi kieliopinnoista, joiden lomassa tein erilaisia kieliin ja kansainvälisyyteen liittyviä töitä. Opiskeluaikana pääsin kääntäjäksi yksityiselle sektorille Suomessa toimivaan englanninkieliseen käännöstoimistoon, jossa kokeneiden kollegoiden tehotiimissä sain erinomaista oppia ja kokemusta monenlaisesta käännöstyöstä.

 

Kiinnostus talous- ja rahoitusteksteihin sai minut sittemmin hakeutumaan kääntäjäksi Suomen Pankkiin, josta EU-käännöskilpailun läpäistyäni siirryin komission käännöspalveluun talous- ja euroaiheisia tekstejä kääntämään. Toimittuani viisi vuotta kääntäjänä hain yksikönpäällikön paikkaa yksikössäni, koska aloin kaivata uusia haasteita työssäni. 

 

2. Mikä EU-kääntäjän työssä on erityisen hienoa?

 

Euroopan komission käännöspääosasto on maailman suurin käännösorganisaatio. On hienoa ja erittäin mielenkiintoista olla mukana näin suuressa käännösorganisaatiossa ja saada nähdä ja kokea, kuinka lähes kaksi miljoona sivua saadaan vuosittain käännettyä nykyään jo 23 viralliselle kielelle (ja tarpeen vaatiessa vielä muillekin kielille) ajoissa ja laadusta tinkimättä.

 

EU-kääntäjänä saan olla mukana kehittämässä toimintaa kielenhuollon, henkilöstön, teknisten apuvälineiden ja organisaation osalta. Komission tarjoamat koulutusmahdollisuudet ja monet yhteydet muihin toimielimiin, järjestöihin, kansallisiin virkamiehiin, yliopistoihin ja tutkimusmaailmaan ovat antoisia. Monikielinen työskentely-ympäristö on ainutlaatuinen, ja työn mielekkyyttä lisäävät huippupätevät ja motivoituneet kollegat. Lisämaustetta tulee EU:n poliittisesta luonteesta ja maailman tapahtumista, jotka heijastuvat komission ja kääntäjien työhön.

 

3. EU on rauhanprojekti. Mikä on kääntäjän rooli tuossa projektissa?

 

Kieli on olennainen osa kansakunnan identiteettiä. Kansojen rauhanomaisen yhteiselon tulee perustua kansallisen identiteetin ja kulttuurin kunnioittamiseen, ja tässä kääntäjillä on tärkeä rooli. Kääntäminen (ja tulkkaus) ovat omiaan hälventämään epäluuloa ja tietämättömyyttä, koska ne mahdollistavat tiedon kulun, saatavuuden ja lisäämisen. EU-kääntäjät (ja -tulkit) huolehtivat siitä, että niin EU:n viestit kotimaahan kuin oman maan kansalaisten viestit komissioon ja muihin toimielimiin välittyvät kielimuurin yli ja kunkin kansakunnan omaa kieltä kunnioittaen. 

 

---

 

Teija Vihriälän monipuolinen ura assistenttina

 

1. Miten päädyit komission palkkalistoille?

 

Jo 90-luvun alussa opiskellessani haaveilin ulkomailla työskentelystä. Valmistuttuani HSO-sihteeriksi ja työelämään siirryttyäni ajatus vain vahvistui. Eräs sunnuntai-aamu näin Helsingin Sanomissa ilmoituksen EU-kilpailusta, jossa haettiin assistentteja EU:n eri toimielimiin. Osallistuin ja läpäisin kolmivaiheisen kisan, ja sain viran Euroopan komissiosta vuonna 1998. Sillä tiellä olen yhä.

 

2. Olet palvellut komissaarin kabinetissa ja nyt suuntaat Tel Aviviin. Onko värikäs ura tavallista komissiossa?

 

Kyllä, tai ainakin se on mahdollista. Komissiosta tekee mielenkiintoisen sen pääosastojen kirjo ja tehtävien monipuolisuus: pääosastoa ja tehtäviä voi helposti vaihtaa talon sisällä mielenkiinnon mukaan menettämättä esimerkiksi lomaetuuksia. Lisäksi komissio kannustaa ja tarjoaa mahdollisuuksia opiskeluun ja itsensä kehittämiseen työn ohella. 

 

Työskentelin ennen kabinettiin siirtymistä mm. komission viestintäpääosastolla, missä toimenkuvaani kuului mm. lehdistötiedotteiden julkaiseminen ja tiedotustilaisuuksien järjestäminen. Kabinetissa eli komissaarin tiimissä työskentely tarjoaa puolestaan haasteellisen näköalapaikan erilaisine tehtävineen. Yksitoista vuotta Brysselissä työskennelleenä minua kiinnostaa myös nähdä ja kokea miltä Eurooppa näyttää ulkopuolelta katsottuna ja miten komissio toimii maailmalla. Komissiolla on toimistoja ympäri maailmaa, ja päätin lähteä, kun sain paikan Tel Avivista. Neljän vuoden päästä voin joko palata takaisin Brysseliin tai hakea uutta paikkaa jostain päin maailmaa.

 

3.  Kenen kannattaa hakeutua assistenttitehtäviin EU-instituutioihin?

 

Monipuoliset ja vaihtelevat toimenkuvat tarjoavat mahdollisuuksia varmasti monelle kansainvälisessä ympäristössä työskentelystä kiinnostuneille. Kannustaisin kaikkia kiinnostuneita kokeilemaan ja hakemaan. Avarakatseisuus, pitkäjänteisyys ja huumorintaju auttavat haasteellisissa tilanteissa. Kielitaitoa voi aina parantaa täällä paikan päällä.

 

4. Miten markkinoisit työuraa komissiossa?

 

Komissio tarjoaa kansainvälisen työympäristön, missä on hyvä mahdollisuus vaihteleviin ja mielenkiintoisiin työtehtäviin. Oiva paikka tutustua eri kulttuureihin ja oppia kieliä.

 

---

 

Komission Makedonia-yksikön päällikkö Kristian Hedberg rohkaisee Brysseliin

 

1. Teetkö työtä, jolla on tarkoitus?

 

Kyllä. Yhtenä osoituksena tästä on pidettävä, että olen täällä vielä 13 vuoden työskentelyn jälkeen. Aloitin vastavalmistuneena ajatuksella, että katsotaan tätä muutama vuosi. Toimintaympäristö osoittautui haastavaksi, palkitsevaksi ja ainutlaatuiseksi, eikä tarvetta hakeutua muualle ole näin ollen ollut.

 

Komissiossa ja EU:ssa laajemmin tehdään fiksuja, konkreettisia asioita, jotka hyödyttävät EU-kansalaisia suoraan tai välillisesti. Monissa kysymyksissä yhteistyö kannataa. Hyvä esimerkki on Erasmus-opiskelijavaihto-ohjelma. Kuluttajat puolestaan varmasti ilahtuvat, kun parin vuoden kuluttua samat laturit sopivat kaikkiin kännyköihin. On järkevää, että rajat ylittäviä ympäristö- ja ilmastonmuutosasioita käsitellään yhdessä muiden eurooppalaisten maiden kanssa. Myös ulkoisessa edustuksessa on usein perusteltua laittaa hynttyyt yhteen EU-maiden kesken.

 

Ei välttämättä tarvitse olla suuri integraatioidealisti tai kannattaa liittovaltiota kokeakseen tämän työn mielekkääksi, siis tarkoitukselliseksi. Idealistista kehystä mahdolliselle EU-uralle kaipaaville voi suositella vierailua Strasbourgiin. Siellä voi iltakävelyllä suunnata Rein-joen yli Saksaan, ilman passia, ilman rahanvaihtoa, ilman että kukaan kyselee mitään. Mummin nuoruudessa 65 vuotta sitten sillalla oli aika erilaiset tunnelmat.

 

2. Olet edennyt hyvin uralla ja toimit yksikön päällikkönä komissiossa. Onko kilpailu kovaa?

 

On se. Talo on täynnä asiansa osaavia ja motivoituneita ihmisiä. Omaa uraani on leimannut pyrkimys sellaisiin tehtäviin, jotka olen kokenut merkityksellisiksi. Kun niihin sitten keskittyy ja hoitaa oman leiviskänsä mahdollisimman hyvin, aukeaa uusia mahdollisuuksia.

 

Isoissa organisaatioissa on myös muistettava, että moni asia on oman kontrollin ulkopuolella ja sattumillakin on osuutensa uralla etenemisessä. Samalla täällä saa kuitenkin tehdä niin makeita hommia, ettei yksittäisiä ohi menneitä tilaisuuksia kannata murehtia.

 

Kaikkien ei muutenkaan tarvitse edetä uralla perinteisessä mielessä ja pyrkiä johtotehtäviin. Komissiossa on mahdollisuus rikkaaseen ja palkitsevaan uraan myös erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Mielestäni yksi houkuttelevimpia piirteitä tässä talossa on, että on verraten helppoa siirtyä ”sivuttain” eri tehtäviin, eri politiikka-alueille. Itsellänikin on menossa seitsemäs duuni. Näin uutta voi oppia ja uteliaisuuttaan tyydyttää pitkän aikaa.

 

3. Minkä virhekäsityksen EU-työnantajasta haluaisit korjata?

 

Tyypillisen virhekäsityksen mukaan komissio on valtava byrokratia. Täällä on noin 30 000 ihmistä töissä. Iso talo siis. Toisaalta kuluneen, mutta toden, kliseen mukaan talossa hoidetaan kuitenkin 27 jäsenmaan ja puolen miljardin ihmisen asioita.

 

Lisäksi porukka jakautuu yli 40 pääosastoon ja virastoon. Komissio ei siis vertaudu yhtenäiseen megapoliin, vaan pikemminkin kokoelmaan pieniä kyliä, jotka eivät merkittävästi poikkea jäsenmaiden vastaavista ministeriöistä. Oma työskentely-ympäristö on hallittavan kokoinen, kun kylätkin jakautuvat vielä kortteleihin ja kotikatuihin, rakennusten siipiin ja käytävänpätkiin.

 

Byrokratia ei pääse paisumaan, kun jäsenmailla ja EU-parlamentilla ei lisääntyvistä tehtävistä huolimatta ole halua kasvattaa komission henkilöstöbudjettia. Työtä tehdään loppujen lopuksi hämmästyttävän pienin henkilöstöresurssein.

 

Toisen virhekäsityksen mukaan EU-käytävillä pyörii pölyyntyneitä byrokraatteja ja leipiintyneitä tyhjäntoimittajia. Isossa talossa heitäkin varmasti löytyy, mutta omalle kohdalleni heitä ei ole sattunut. Vuodesta toiseen minuun tekee vaikutuksen, kuinka motivoituneen, ammattiylpeän ja työteliään porukan kanssa saa tehdä töitä.

 

4. Kuinka neuvoisit EU-uralle pyrkiviä?

 

Kannattaa seurata yleiseurooppalaista yhteiskunnallista keskustelua.  Myös EU-prosessien tuntemus on avuksi. Muuten kannattaa valmistautua kuten mihin tahansa opiskelupaikan- tai työnhakuun.

 

EU on puutteineenkin pieni ihme. 27 jäsenmaata, 23 virallista kieltä, erilaiset ihmiset erilaisine kulttuureineen ja taustoineen tulee yhteen hoitaakseen yhteisiä asioita. Ja siinä aika usein kohtuullisesti onnistuvat. On ollut valtavan rikastuttava kokemus olla siinä mukana. Voin varauksettomasti suositella uraa EU-tehtävissä kaikille niille, joilla tämä pieni ihme herättää kiinnostusta. Leikkiin mukaan vaan!

 

 

Haastattelut: erityisasiantuntija Henrik Ruso, Suomen pysyvä EU-edustusto, Bryssel