Schengenin säännöstö
Schengen-sopimuksella tarkoitetaan Saksan, Belgian, Ranskan, Luxemburgin ja Hollannin 14.6.1985 Schengenissä allekirjoittamaa sopimusta, joka koskee yhteisillä rajoilla tehtävien tarkastusten asteittaista lakkauttamista ja jolla luodaan allekirjoittajavaltioiden, muiden jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kansalaisten vapaan liikkuvuuden mahdollistava järjestelmä. Mainitut viisi valtiota allekirjoittivat Schengen-sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen kesäkuussa 1990, ja se tuli voimaan vuonna 1995. Siinä määritellään vapaan liikkuvuuden toteuttamiseen sovellettavat ehdot ja takeet.
Schengenin säännöstön tarkoituksena on helpottaa henkilöiden vapaata liikkumista unionissa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että rajatarkastukset yhteisillä rajoilla eli sisärajoilla on poistettu. Sisärajatarkastukset voidaan palauttaa yksittäisen valtion toimesta rajoitetulle ajanjaksolle, jos yleinen järjestys tai kansallinen turvallisuus sitä edellyttävät. Alueella matkustavien tulee pitää mukanaan ne matkustusasiakirjat, joita kukin Schengen-maa vaatii, ja tarvittaessa matkustajan on kyettävä todistamaan henkilöllisyytensä ja kansalaisuutensa viranomaisille. Suomalainen voi tehdä tämän muissa Schengen-maissa joko passilla tai uusimuotoisella kuvallisella henkilökortilla. Ulkorajoja ylitettäessä passi tarvitaan.
Schengen-maiden kansalaisten lisäksi vapaa liikkuminen koskee viisumivapaiden kolmansien maiden kansalaisia sekä niiden kolmansien maiden kansalaisia, jotka oleskelevat laillisesti Schengen-alueella ja joilla on viisumi tai oleskelulupa johonkin Schengen-maahan. Nämä henkilöt voivat matkustaa Schengen-alueella hankkimatta erillistä viisumia alueen muihin maihin. Esimerkiksi Algerian kansalainen, jolla on oleskelulupa Ranskassa, voi matkustaa Suomeen tapaamaan ystäviään hankkimatta erillistä viisumia Suomeen.
Sopimus, yleissopimus, niiden pohjalta annetut säännöt sekä asiaan liittyvät sopimukset muodostavat niin sanotun Schengenin säännöstön. Säännöstön sisällyttämistä perustamissopimuksiin säätelee Amsterdamin sopimukseen liitetty pöytäkirja. Pöytäkirjassa mainitaan lisäksi, että ehdokasmaiden on unioniin liittyessään hyväksyttävä kokonaisuudessaan Schengen-säännöstö ja muut toimet, joita toimielimet ovat sen soveltamisalalla toteuttaneet.
Schengen-alue on laajentunut vähitellen. Italia allekirjoitti sopimukset vuonna 1990, Espanja ja Portugali vuonna 1991, Kreikka vuonna 1992, Itävalta vuonna 1995 sekä Tanska, Suomi ja Ruotsi vuonna 1996. Suomi aloitti Schengenin säännöstön soveltamisen vuonna 2001. Myös Islanti, Norja ja Sveitsi ovat liittyneet sopimuksen sopimuspuoliksi. Irlanti ja Britannia eivät ole mukana Schengen-alueessa, mutta ne soveltavat säännöstöä osittain. Ne ottavat osaa poliisiyhteistyöhön, rikosoikeudelliseen yhteistyöhön, huumausaineiden torjuntaan sekä Schengenin tietojärjestelmään (SIS).
Vuonna 2004 unioniin liittyneistä jäsenmaista yhdeksän (Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tshekki, Slovakia, Unkari, Slovenia ja Malta) alkoi soveltaa Schengenin säännöstöä täysimääräisesti joulukuussa 2007. Henkilöihin kohdistuvat sisärajatarkastukset poistuivat sisärajoilla maa- ja merirajojen osalta 21.12.2007. Lentokentillä tarkastukset poistuvat 30.3.2008 lentoaikataulujen muuttuessa. Schengen-alueen ulkopuolella ovat EU:n jäsenmaista vielä Kypros, Romania ja Bulgaria. Niiden Schengen-valmistelut jatkuvat. Valmisteilla on myös Sveitsin liitännäisjäsenyys Schengen-järjestelmään Norjan ja Islannin mallin mukaisesti.