Elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen puhe Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapolitiikka -selonteon lähetekeskustelussa eduskunnassa 12.11.2008

Ilmastomuutos on yksi aikamme suurimpia haasteita.

Nykymenolla seuraukset jälkeemme tuleville olisivat katastrofaaliset. Sellaisen perinnön jättämiseen meillä ei ole oikeutta.

Kiotossa maailmanyhteisö päätti aloittaa uuden suunnan. EU on jo kääntänyt kurssia.

Vielä ennen vuoden vaihdetta olemme toivoakseni EU:ssa ottamassa uutta ja entistä vahvempaa vastuuta tässä valtavassa haasteessa. Komission kuluvan vuoden tammikuussa esittelemä kunnianhimoinen ilmasto- ja energiapaketti on viitta vaille valmis.

Vaikka paketti on lajissaan ainut ja mittavin koko maailmassa, se on vasta alkusoittoa sille, mikä pidemmän päälle on välttämätöntä, mihin on nopeasti saatava Euroopan ohella mukaan koko muu maailma, päästöjen vähentämiseen, uusiutuvan energian lisäämiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen.

Hallituksen esitys pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaksi linjaa Suomen tulevan ilmasto- ja energiapolitiikan suuntaa aina vuoteen 2050 saakka. Se on varsin konkreettinen asiakirja vuoteen 2020 saakka. 

Strategian keskeinen sisältö rakentuu Suomen omille tarpeille ja mahdollisuuksille. Se ottaa kuitenkin huomioon EU:n ilmasto- ja energiapaketin meille esittämät velvoitteet. Se sovittaa yhteen kansalliset ja EU -lähtöiset reunaehdot, velvoitteet ja intressit.

Kaikista kasvihuonekaasuista energiasektori aiheuttaa noin 80 %. Ilmastokysymys on siten valtaosaltaan energiakysymys. Tämä tunnustetaan myös valmistumassa olevassa EU:n paketissa ja nyt käsittelyyn tulleessa ehdotuksessa kansalliseksi strategiaksi.

EU:n yhteisiksi tavoitteiksi ollaan asettamassa vuoteen 2020 mennessä:

- Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 %:lla, muun maailman mukaan tullen 30 prosentilla.

- Uusiutuvan energian osuuden nostaminen 20 %:iin nykyisestä noin 8,5 prosentista.

- Uusituvan energian osuuden nostaminen liikenteessä vähintään 10 prosenttiin.

- Energiatehokkuuden parantaminen 20 prosentilla.

EU:n jäsenmaiden keskinäisessä taakanjaossa uusiutuvan energian osuus on näillä näkymin nostettava Suomessa 38 %:iin. Päästöjen vähentämisvelvollisuudeksemme tullee vastaavasti päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla 16 %.

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä EU:ssa ollaan siirtymässä unioninlaajuiseen päästökauppajärjestelmään, jossa päästöjen vähennysvelvoite asetetaan koko EU:n päästökauppasektorille kansallisen velvoitteen sijaan.

Suomelle ehdotetut velvoitteet ovat kovat, mutta oikeudenmukaiset suhteessa muihin jäsenmaihin.

Lyhyellä tähtäyksellä ne hidastavat talouden kasvua ja lisäävät työttömyyttä. Vähänkin pitemmällä tähtäyksellä tilanne kääntynee eduksemme. 

Hallituksen mielestä Suomen on kannettava osavastuu maailmanlaajuisesta ilmastohaasteesta.

Suomi sitoutuu strategiassa meille esitettyjen velvoitteiden saavuttamiseen osana koko unionin käsittävää yhteisymmärrystä.

Päästöjen vähentämisen ohella strategia tähtää kansallisen energiaomavaraisuuden parantamiseen ja energian toimitusvarmuuden kohentamiseen. Vahvana pyrkimyksenä on myös huolehtia siitä, että energian hinta meillä on kilpailukykyinen muihin kaltaisiimme maihin verrattuna.

Suomi käyttää tänään paljon energiaa ja aika paljon sitä tarvitsemme jatkossakin. Syynä tähän on Suomen teollinen rakenne, pitkät etäisyydet ja kylmä ilmasto.

Strategia asettaa kuitenkin ensi kertaa tavoitteeksi energian kulutuksen kasvun kääntämisen laskuun vielä ensi vuosikymmenen kuluessa.

Tässä onnistumiseksi tarvitaan monia voimakkaita toimia energian säästön ja energiatehokkuuden parantamiseksi. Ilman näitä toimia energian loppukulutuksen arvioidaan kasvavan nykyisestä noin 310 terawattitunnin tasosta noin 350 TWh:iin vuodessa.

Energian kokonaiskulutuksesta poiketen sähkön kulutuksen arvioidaan kuitenkin kasvavan, joskin hidastuvasti, edelleenkin. Noin kymmenessä vuodessa tavoitteen mukainen kasvu olisi noin 10 %. Sähkön kulutuksen kasvua on siis tarkoitus politiikkatoimin hillitä perusuran noin 103 TWh:sta noin 98 TWh:een.

Jo seitsemän kuukautta sitten olen asettanut erillisen työryhmän valmistelemaan erillistä energiatehokkuusohjelmaa. Sen on määrä olla valmis kesään 2009 mennessä.

Strategian linjausten mukaisesti tarkoitus on määritellä keskeisille energiaa käyttäville aloille ja asioille ohjeelliset tavoitteet energiankulutuksen vähentämiseksi. Osansa tulevat saamaan muun muassa asuminen ja rakentaminen, teollisuus, liikenne, maatalous ja myös energian kotitalouskäyttö.

EU:n asettaman 20 %:n energiatehokkuustavoitteen saavuttamisessa meitä auttavat yhtäältä tulossa olevat erilaiset EU- laajuiset normit kotitalouskoneista autoihin ja sähkövalaisimiin. Keskeisin rooli on silti kansallisilla toimilla. Niissä säästön ja tehokkuuden parantamisen välineinä tultaneen käyttämään sekä keppiä että porkkanaa.

Eräissä Euroopan maissa ja myös meillä on viime viikkoina käyty keskustelua siitä onko ennen muuta uusiutuvan energian lisäystavoitteet perusteltuja nyt, maailmanlaajuisen talouskriisin oloissa.

Suomen hallituksen vastaus on selvä: Juuri nyt uusiutuvaan onkin satsattava. Ja samaa mieltä ainakin virallisissa kannoissaan ovat kutakuinkin kaikki unionin jäsenmaat.

Uusiutuvan energian lisääminen kohentaa energiaomavaraisuutta. Se antaa työtä suomalaisille. Se merkitsee puhdasta päästötöntä energiaa ja kestävää kehitystä. Se vauhdittaa merkittävästi myös alan suomalaista teollisuutta, yritystemme vientimahdollisuuksia ja menestystä maailmalla. 

Uusiutuvan energian osuuden nostaminen nykyisestä noin 100 TWh:sta noin 130 terawattituntiin  12 vuodessa vuoteen 2020 mennessä on kuitenkin erittäin vaativa tehtävä. Eikä se tule ilmaiseksi.

30 TWh:a lisää uusiutuvaa energiaa on suunnilleen saman verran kuin Suomen nykyisten ydinvoimaloiden ja valmistumassa olevan Olkiluoto 3:n, maailman suurimman ydinvoimalaitosyksikön, aikanaan markkinoille tuottama energia yhteensä.

Strategia osoittaa ne energiaraaka-ainevaihtoehdot, joilla sanottu tavoite saavutetaan. Noin puolet tarvittavasta uusiutuvasta arvioidaan voitavan tuottaa uusiutuvalla, lähinnä metsäpohjaisella bioenergialla.

Metsähakkeen käyttö on tällöin kyettävä nostamaan viime vuoden 3,7 milj. kuutiometristä lähes 12 miljoonaan kuutiometriin. Tämä merkitsee tuhansia työpaikkoja useimmiten sinne, missä niistä on eniten puutetta.

Tavoitteena on käynnistää Suomen oloissa aika mittava tuulivoiman lisärakentaminen. 2 000 MW:n tehot ja lähes 6 TWh:n tuotanto yli 20-kertaistaa nykyisen tuulivoimatuotannon. 

Jätteiden energiakäytön tuntuva lisääminen, maalämmön kulutuksen nostaminen tuulivoiman kanssa samoihin lukemiin,noin 5 TWh:iin ovat niin ikään merkittäviä lisäyksiä nykyiseen uusiutuvan energian tarjontaan.

Rakennettavan tuulivoiman vuoksi kipeästi tarvittavaa säätövoimana saadaan jonkin verran lisää vesivoiman lisärakentamisesta eräissä jo rakennetuissa vesistöissä.

Nämä, eivätkä eräät muutkaan uusiutuvan energian lähteet tule markkinoille komentamalla. Niiden käyttöön saamiseksi tarvitaan houkuttimia tai erilaisia ohjauskeinoja.

Tarkoitus on, että erilaisista raaka-ainevaihtoehdoista ensi sijalla ovat pienintä tukea tarvitsevat puhtaat vaihtoehdot, viimeisimmillä sijoilla eniten tukea tarvitsevat, kuluttajille kalleimmiksi tulevat vaihtoehdot. 

Strategiassa lähdetään siitä, että tuuli- ja biokaasuvoiman markkinoille saaminen edellyttää myös Suomessa erillisen syöttötariffijärjestelmän luomista. Muiden uusiutuvien vaihtoehtojen lisääminen perustuisi ainakin toistaiseksi nyt käytössä oleviin investointitukiin.

Olen äskettäin asettanut työryhmän valmistelemaan Suomen energiajärjestelmään sopivaa syöttötariffijärjestelmää. Järjestelmä takaisi tuuli- ja biokaasusähkön tuottajille takuuhinnan, joka katsottaisiin koko kansantalouden kannalta perustelluksi ja kohtuulliseksi ja joka samalla tekisi tehokkaista tuulivoimainvestoinneista kannattavan.

Kansalaisten maksettavaksi järjestelmästä jää kaikissa oloissa jokin määrä, mitä pienempi sitä parempi.   

Hallitus on kuluvan vuoden lisätalousarviossa ja ensi vuoden varsinaisessa päättänyt lisätä tuntuvasti investointitukia uusiutuvalle energialle. Tavoitteemme on kannustaa juuri nyt investoijat liikkeelle. Investointituilla liikkeelle lähteville taataan siirtymismahdollisuus syöttötariffiin investoijien niin halutessa ja investointituen takaisin maksamalla.

Strategia ei tarkkaan määrää mikä määrä esimerkiksi puun energiakäytöstä tulisi kohdistaa lämmön, sähkön tai nestemäisten polttoaineiden tuotantoon. Strategia luottaa kuitenkin siihen, että Suomesta voi tulla merkittävä päästöttömien tai vähäpäästöisten nestemäisten polttoaineiden tuottaja.

Suuret suomalaiset toimijat ovat alan tutkimustyössä maailmassa edelläkävijöitä. Strategia luottaa siihen, että Suomessa voidaan tuottaa reilusti EU:n käyttövelvoitteen mukainen 10 %:n uusiutuvien osuus liikenteen polttoaineista.

Strategia tunnustaa turpeen energiaomavaraisuuden kannalta tärkeäksi kansalliseksi energiaraaka-aineeksi.  Uusimman tutkimuksen mukaan se aiheuttaa kivihiiltä selvästi vähemmän päästöjä. Se täyttää hallituksen näkemyksen mukaan hyvin myös Res-direktiivin ns. kestävyyskriteerin. 

Yksi strategian merkittävistä uusista linjauksista koskee hallituksen valintaa hoitaa maassa kulutettavan sähkön hankinta omasta maasta. Kysymys on siis pyrkimyksestä lisätä Suomessa toteutettava sähköntuotanto omaa normaalikulutusta vastaavaksi.

Useimmista muista Euroopan maista ja ennen muuta Pohjoismaista poiketen Suomen sähkönkulutuksen siis arvioidaan edelleen kasvavan nykyisestä 89 TWh:sta aina 98 TWh:iin saakka. Kasvu perustuu valtaosaltaan teollisuuden tarvitseman sähkön kasvuun, osa selittyy siirtymänä monille elämän aloilla muista energiamuodoista sähkön käyttöön.

Sähkön hankinnan mitoituksessa otetaan huomioon sanottu sähkön kulutuksen kasvu, varautuminen sähkön tuonnin loppumiseen ja erityisesti hiilisähkön asteittaiseen alas ajamiseen.

Hankintakapasiteetin tavoitellusta lisäyksestä 6 TWh perustuu tuulisähköön, 4-5 TWh muun uusiutuvan, kuten vesi-, jäte-, aurinko- ja biokaasusähkön lisäämiseen.

Vuonna 2012 odotetaan Olkiluoto 3:n tuottavan sähköä lähes 13 TWh vuosivauhtia. Lisäksi strategia lähtee siitä, että vielä kuluvalla vaalikaudella tulee varautua tekemään päätös ydinvoiman lisärakentamisesta niin, että lisäkapasiteetti olisi käytössä ennen vuotta 2020.

Strategian näkemys kuitenkin on, ettei ydinvoiman mitoitusperusteena käytetä ydinsähkön pysyvää vientiä.

Vaikka esimerkiksi teollisuuden ominaispäästöt ovat Suomessa useilla aloilla maailman pienimpiä, kuulumme silti asukasta kohti laskien eniten päästöjä tuottavien maiden joukkoon maailmassa. Syy tähän on jo sanottu teollisuutemme ja energiantuotantomme rakenne.

Suomen teollisuuden tulevan kilpailukyvyn kannalta ratkaisevan tärkeää on kysymys, millaiseksi EU:n laajuinen päästökauppajärjestelmä lopulta muotoutuu. Tämä työ on aivan loppusuoralla.

Sekä koko EU:n yhteinen intressi että ennen muuta Suomen suuri kansallinen intressi on huolehtia siitä, että estämme tulevissa ratkaisuissa ns. hiilivuodon, sen, että ajamme oman vähäpäästöisen teollisuuden meiltä sellaisiin maihin, joissa sama tuotanto tehdään paljon suuremmin päästöin.

Muun muassa tästä syystä esimerkiksi keskeisten metsä- ja metalliteollisuuden alojen tulee päästä päästöjen ns. ilmaisen alkujaon piiriin unioninlaajuisessa päästökaupassa.

Suomen omalla vastuulla tulee olemaan muun muassa rakentamisen, asumisen, liikenteen, maatalouden ja tehoiltaan alle 20 MW:n suuruinen energiantuotanto.  Strategia osoittaa ohjeellisesti näille kaikille omat päästöjen vähennysvelvoitteet. Myöhemmin valmistuvassa ohjelmassa osoitetaan keinot, kepit ja porkkanat, joilla tavoitteisiin päästään.

Esimerkiksi, samalla kun yhdyskuntarakenteen eheyttäminen voi olla tarpeen jo rakennetuissa suuremmissa keskuksissa, samalla yhdyskuntarakenteen suunnittelun keinoin pyritään toisaalla sellaiseen eheään kunta- ja seutukuntakeskusten rakenteeseen, jossa asumisen, työpaikkojen ja palvelujen läheisyys vähentää liikennetarvetta suurempiin keskuksiin. 

Arvoisa Puhemies!

Strategia hahmottelee kansallisen ilmasto- ja energiapolitiikan karkeat suuntaviivat vuodesta 2020 eteenpäin aina vuoteen 2050. Siellä vaatimukset astumisesta kestävämmälle tielle tulevat olemaan paljon kovemmat kuin strategian tästä päivästä vuoteen 2020 esittämät. Mutta nämäkin merkitsevät radikaalia uutta suuntaa Suomen ilmasto- ja energiapolitiikassa, suuntaa kohti kotimaisuutta, kestävyyttä, kasvihuonekaasupäästöjemme vähentymistä, ilmastokysymyksen huomioimista kaikessa inhimillisessä.

Juuri tämän suunnanmuutoksen me olemme velkaa jälkeemme tuleville.