Sisäasiainministeri Kari Rajamäki: Kuinka kansalaisten tiedonsaanti turvataan? -seminaari

Pelastustoimen neuvottelukunnan tiedotusjaoston seminaari Säätytalo, Helsinki

Hyvät seminaarin osanottajat, arvoisat naiset ja herrat,

Viime vuosien suuronnettomuudet, luonnonkatastrofit ja lukuisten ihmisten hengen vaatineet tai vaarantaneet rikolliset teot ovat korostaneet viestinnän tärkeyttä kriisien, häiriötilanteiden ja poikkeusolojen hoitamisessa. Lähtökohta tänä päivänä pitää olla, että kansalaisten tiedonsaanti turvataan kaikissa olosuhteissa. Viranomaisten ja muiden keskeisten toimijoiden on tehtävä entistä tiiviimpää viestintäyhteistyötä keskenään, jotta kansalaiset saavat mahdollisimman helposti tilanteesta kokonaiskuvan.

Viestintäkanavia on käytettävissä runsaasti. Perinteisten ja edelleen erinomaisten viestintäkanavien, radion ja tv:n sekä sanomalehtien rinnalle ovat tulleet internet ja kännykät. Tiedonvälityksen monipuolistuminen ja nopeutuminen asettavat uusia vaatimuksia myös viranomaisten viestinnälle.

Viranomaisilta edellytetään normaalia tehokkaampaa viestintää, jos ihmisten henki, terveys, omaisuus tai ympäristö on vaarassa tai jos ihmiset kokevat turvattomuutta esimerkiksi kansainvälisen tilanteen johdosta. Vaikka ministeriöiden hallinnonalojen alue- ja paikallisviranomaiset sekä kuntien viranomaiset vastaavat kansalaisille suunnatusta yleisestä tiedottamisesta, valtioneuvostotasolta edellytetään myös nopeaa julkista reagointia ja poliittista vastuunkantoa.

Jotta valtioneuvosto ja ministeriöt voisivat reagoida ja tiedottaa asioista, tulee niillä itsellään olla tieto asioista. Vielä vuosikymmen sitten riitti, että ministeriö pystyi reagoimaan ja tiedottamaan asioista "virka-ajan puitteissa". Jos tilanne sattui yöaikaan, riitti, että seuraavana aamuna alettiin ottaa selvää tapahtuneesta. Nykymaailmassa tämä ei riitä.

Reagointikyvyn parantamiseksi valtioneuvoston kansliassa aloitettiin 1.2.2005 tilannekuvatoiminta valtion johdon päätöksentekonsa tueksi tarvitseman ennakoivan turvallisuustilannekuvan kokoamisen koordinoimiseksi. Tilannekuvaa tuottavat ensisijaisesti ulkoasiainhallinto, sisäasiainhallinto ja puolustushallinto. Tarvittaessa myös muut hallinnonalat, eräät keskusvirastot sekä muut toimijat osallistuvat tilannekuvan tuottamiseen.

Tilannekuvasta raportoidaan määräajoin ja aina tarvittaessa. Valtioneuvoston kansliaan on sijoitettu tilannekuvakoordinaattori ja tilannekuvakoordinaattorin varamiehenä erityisasiantuntija, jotka seuraavat myös jokapäiväistä turvallisuustilannetta ja pitävät kanslian valtiosihteerin tietoisena asioiden kulusta. Nyt EU-puheenjohtajakauden ajaksi tilanteen seurantaa on tehostettu niin, että kansliassa on päivystäjä vuorokaudet ympäriinsä - myös viikonloppuisin. Päivystykseen osallistuu sisäasiainministeriöstä pelastus- ja poliisiosaston sekä rajaosaston virkamiehiä.

Sisäasiainministeriön turvallisuussektorilla pelastus- ja poliisiosastoilla sekä rajavartiolaitoksella on varallaolojärjestelmät, joissa päivystäjät on velvoitettu ottamaan vastaan ilmoituksia Suomessa tai ulkomailla tapahtuvista omaa hallinnonalaa koskevista merkittävistä tapahtumista ennalta määritetyllä menettelyllä. Kotimaan tapahtumista ilmoitukset tulevat kunkin viranomaisen valmius- ja varallaolojärjestelmien mukaisesti.

Ulkomailla sattuneita tapahtumia koskevat ilmoitukset tulevat kansainvälisten järjestöjen, kuten EU:n, YK:n ja NATO:n virallisia kanavia pitkintai kahdenvälisesti suoraan onnettomuusmaasta maiden välisissä sopimuksissa määritettyjä menettelyjä noudattaen tai Suomen ulkoasiainhallinnon kautta. Päivystäjien velvollisuutena on ilmoittaa tapahtumista ministeriön johdolle, osastojen johdolle ja valtioneuvoston kansliaan sekä muille tarvittaville ministeriöille.

EU:n tasolla tilannetta seuraa Brysselissä "Tilanne ja Informaatiokeskus" (MIC, The Monitoring and Information Centre). Se päivystää 24 tuntia vuorokaudessa ja se toimii EU:n pelastuspalvelun johto- ja koordinaatiokeskuksena. Sen tehtävänä on ottaa vastaan avunpyynnöt EU:n jäsenvaltiolta sekä myös EU:n ulkopuolelta. Se pitää yllä luetteloita jäsenvaltioiden resursseita ja muodostaa keskeisen foorumin tiedon välittämiselle jäsenvaltioiden kesken ja helpottaa tällä tavalla avustustoimien yhteensovittamista.

Suomi on ollut mukana aktiivisesti toiminnan keittämisessä ja muun muassa Libanonin kriisin alkuvaiheessa MIC lähetti suomalaisia asiantuntijoita kriisialueelle arvioimaan tilannetta ja avun tarvetta. MIC:llä on myös tärkeä rooli, kun sovitetaan yhteen EU:n ja muiden valtiollisten ja vapaaehtoisten järjestöjen avustustoimintaa.

Hyvät kuulijat,

Valtioneuvoston vuonna 2003 tekemä periaatepäätös yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisesta edellyttää, että eri viranomaiset varautuvat viestinnän tehokkaaseen hoitamiseen erilaisissa kriisi- ja poikkeustilanteissa. Uudessa periaatepäätöksessä viestinnän merkitys on nostettu aivan uudelle tasolle. Viestintä on kivijalka, jonka varassa lepää niin uhkiin varautuminen, uhkien ennalta ehkäiseminen kuin kriisin johtaminenkin. Viestintä on otettava huomioon kaikissa vaiheissa.

Pelkät periaatepäätökset, ohjeet ja linjaukset eivät luonnollisestikaan riitä, vaan tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä ja resursseja.

Sisäasiainministeriö asetti jo ennen Aasian luonnonkatastrofia, 30.11.2004, sisäasiainhallinnon valmiusviestinnän kehittäminen

-hankkeen. Sen tehtäväksi annettiin kartoittaa sisäasiainhallinnon tehostetunviestinnän nykytila ja tehdä ehdotukset kehittämis-toimenpiteiksi. Selvitys valmistui keväällä 2006. Siinä käydään läpi sisäasiainministeriön, poliisi- ja pelastustoimen, rajavartiolaitoksen, hätäkeskuslaitoksen ja hätäkeskusten sekä Ulkomaalaisviraston tehostetun viestinnän nykytila. Työryhmä ehdottaa useita johtamiseen, ohjeistukseen, käytäntöihin ja resursseihin liittyviä kehittämis-toimenpiteitä.

Työryhmä muun muassa ehdottaa, että sisäasiainhallinnon varautuminen normaaliolojen häiriötilanteisiin tulisi yleisellä tasolla ohjeistaa. Ohjeistuksen pohjalta tehtäviin varautumissuunnitelmiin tulisi sisällyttää varautuminen tehostetun viestinnän hoitamiseen. Sisäasiainhallinnossa tulisi työryhmän mukaan olla yhtenäinen toimintamalli, miten ihmisiä varoitetaan, neuvotaan ja ohjeistetaan silloin, kun heidän turvallisuutensa on vaarassa.

Poliisin tulisi ottaa 112-tiedotuspalvelu käyttöön mahdollisimman pikaisesti. Joukkoviestimien mahdollisuus tavoittaa poliisin, rajavartiolaitoksen ja pelastustoimen toiminnasta vastaavat myös virka-ajan ulkopuolella tulisi ohjeistaa. Laajamittaisen puhelinneuvonnan hoitaminen sisäasiainhallinnon johtovastuulla olevissa normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa tulisi selvittää. Yhtenä vaihtoehtona tulisi selvittää sisäasianhallinnon oppilaitosten mahdollisuus hoitaa ensivaiheen puhelinpalvelu. Verkkoviestintää esitetään tehostettavaksi mm. rakentamalla sisäasiainhallinnon turvaportaali.

Työryhmän esityksistä osa on jo toteutettu, esimerkiksi sisäasiainhallinnon internet-sivujen palvelukykyä on parannettu tuntuvasti. Kehittämisehdotuksien toteuttamissuunnitelmat valmistellaan työryhmässä, joka myös seuraa niiden eteenpäin viemistä.

Hyvät seminaarivieraat,

Internet eri muodoissaan on muuttamassa kriisitiedotuksen käytäntöjä monella tavalla.

Aikaisemmin vielä 1900-luvun viimeisinä vuosina kriisitilanteissa viestintä oli selkeästi TV-painotteista. Viranomaiset ja toimittajat toimivat tiedon lähteinä ja tulkitsijoina. Erityisen selvästi tämä tuli esille esimerkiksi Persianlahden sodan aikana, jolloin CNN TV-kanava "hallitsi" tiedon jakamista. Nykyisen Libanonin kriisin aikana tilanne on aivan toinen. Internetistä on tullut tärkeä - ehkä keskeisin tiedotuskanava. Internetin kautta voi avata rinnakkain esimerkiksi Libanon Daily Starin, Jerusalem Postin ja Aljazeeran uutissivut. Kuvaa voi täydentää seuraamalla Hisbollah-järjestön Al-Manar televisioaseman webbi-tv-lähetystä.

Eräs keskeinen piirre on tiedonvälityksen globalisoituminen. Yleisö ei ole rajattu tiedotusvälineen levikki- tai kuuluvuusalueelle, vaan yleisönä on periaatteessa "koko maailma", muistaen kuitenkin, että internet kattaa lähinnä kehittyneet teollistuneet maat. Julkaistu internetdokumentti on luettavissa, kuunneltavissa tai katsottavissa heti samanaikaisesti Yhdysvalloissa, Japanissa tai Indonesiassa.

Internetin kehityksen myötä uutisvirta on jatkuvaa ja uutissivut päivitetään sitä mukaa, kun tapahtumat kehittyvät. Uutisten seuraaminen ei ole rajattu tiettyyn paikkaan, vaan niitä voi seurata kannettavilla päätelaitteilla, kuten matkapuhelimilla. Hyvä esimerkki on myöhemmin seminaarissa tarkemmin esiteltävä pelastustoimen 112-medipalvelu, jonka avulla voi seurata reaaliajassa tietokoneellaan tai kännykällään Suomen pelastustoimen hälytystehtäviä.

Aikaisemmin tiedon välittäminen oli tiedotusvälineiden monopoli. Tiedon jakelujärjestelmän perustaminen vaati suuria investointeja ja eritysasiantuntemusta, joihin oli varaa vain suurilla yhtiöillä. Muutaman viime vuoden aikana internet-tekniikka on kehittynyt ja halventunut niin, että kuka tahansa yksityishenkilö tai yhteisö, jolla on internetyhteys voi perustaa internetiin muutamalla eurolla tai jopa ilmaiseksi oman tiedotusvälineen, jolla on periaatteessa maailmanlaajuinen yleisö.

Yksityisten tai eri yhteisöjen tuottamista "uutisista ja tiedotteista" on tullut myös tärkeä tiedonlähde perinteisille tiedotusvälineille ja viranomaisille. Vuoden 2004 Intian valtameren tsunamikatastrofin alkuvaiheessa yksityishenkilöiden julkaisemat nettisivut olivat keskeinen tiedonlähde Suomessa. Samoin Katriina-myrskyn tuhojen alkuvaiheessa yksityisillä ja sanomalehtien internet-julkaisuilla oli ratkaiseva rooli tilannetietojen selvittämisessä, koska myrsky oli tuhonnut perinteisen infrastuktuurin. New Orleans Times-Picayune-lehden webbiversiolle NOLA.com:lle myönnettiin tästä "Breaking News" Pulitzer-palkinto.

Hyvät kuulijat,

Internetin mukanaan tuoma tiedonvälityksen nopeus ja monipuolisuus ovat hyviä asioita. Koko ajan on kuitenkin pidettävä mielessä, että kolikolla on kaksi puolta: Internetiä käytetään myös rikolliseen toimintaan, ääriesimerkkinä terrorismi ja radikalisoituminen.

Lontoossa paljastuneen terroriuhan jälkeen EU-maiden sisäasiainministerit kokoontuivat johdollani pikapalaveriin Lontooseen. Kokouksessa totesimme, että Internetin seurantaa pitää tehostaa, jotta viranomaiset joko omin toimenpitein tai käyttäjien ja verkkosivujen ylläpitäjien ilmoitusten kautta saisivat mahdollisimman nopeasti tiedon, jos Internetin avulla yritetään radikalisoida nuoria ihmisiä, lietsoa vihaa ja suunnitella joukkomurhia.

EU-mailla on jo melko paljon tietoa siitä, miten Internetiä käytetään rikollisiin tarkoituksiin. Nyt ollaan vaiheessa, jossa pitää selvittää, voidaanko Internetin käyttöä selvästi rikollisiin tarkoituksiin jotenkin ennalta estää. Sananvapautta ei saa rajoittaa, mutta sen piiriin ei voine lukea murhakehotuksia tai tuhoon yllyttämistä.

Viestintäkanavien ja viestien määrän valtava lisääntyminen ja viestinnän rytmin nopeutuminen on johtanut siihen, että kansalaisten ja miksei myös viranomaisten ja tiedotusvälineiden on entistä vaikeampi arvioida tiedon luotettavuutta. Tilanne asettaa uusia vaatimuksia kansalaisten ja viranomaisten "medialukutaidolle". Asialla on myös hyvä kääntöpuolensa. Internetyhteisöt toimivat tehokkaina vahtikoirina ja kriitikoina, jos ne havaitsevat että yksityiset henkilöt, yritykset, yhteisöt, viranomaiset tai media jakaa virheellistä tietoa.

Edellä esitetyt esimerkit osoittavat, että internet on nopeasti muokkaamassa uusiksi viranomaisten, median ja kansalaisten roolia tiedonvälityksessä ja keskinäisessä viestinnässä. Kehitys on ollut parin viime vuoden aikana niin nopeaa, että edes alan tutkijat eivät ole osanneet ennakoida sitä. Kehityksen nopeus on suuri haaste myös rikostorjuntaviranomaisille.

Hyvät kuulijat,

Viranomaisten tulee hyödyntää kaikkia nykytekniikan mahdollisuuksia kansalaisten tiedonsaannin turvaamisessa. Silti pitää muistaa, että tekniikkakin on haavoittuvaa. Tiedonsaanti pitää hoitaa myös pitkien sähkökatkojen aikana ja silloin, kun normaalit verkkoviestinnän keinot eivät ole käytettävissä. Kaiutinautot ja ilmoitustaulut voivat joskus vielä olla korvaamatonta tekniikkaa.

Toivotan kaikille antoisaa seminaaripäivää tärkeän teeman ympärillä.